NOBU - käynti gourmet ketjuravintolassa

Marraskuisen Kuala Lumpurin paahteinen päivä hämärtyy ja me sovittelemme päälle jotain muutakin kuin uima-asuja ja flipflopeja. Taksia ei tarvita, koska kohteemme Nobu löytyy viereisestä talosta kerroksesta 56. Kyseinen talo on osa Petronasin kompleksia, joka tunnetaan kaksoistorneistaan.

Nobu on kokki Nobuyuki Matsuhisan luomus. Hänen aikoinaan omalaatuinen japanilaiskeittiötä muihin kulinaarisiin suuntiin fuusioiva tyylinsä nosti hänet jetsetin suosioon Losissa ja ystävyys Robert de Niron kanssa sai heidät avaamaan ensimmäisen NOBUn vuonna 1993. NOBU (, jonka kirjoitan tästä eteenpäin "Nobu", koska kapitaalit ovat kamalia) on ollut menestys ja ravintoloita onkin nykyisin 39 kappaletta, ketjurafla siis. Ihan niin kuin Amarillo tai Rosso.

Kuala Lumpurin Nobu sisustus on pääosin moderni aasialainen: puuta, pehmeää valoa, yksinkertaisia muotoja. Suurin sisustuselementti ovat lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat, joista aukeaa näin korkealta upea näkymä! Aikamoinen kontrasti itse sisustuksen kanssa. Meidän ohjataan pöytään kirjaston viereen. Kirjasto toimii myös tupakkahuoneena, joten ei ihan ykköspaikka. Alkudrinksuiksi whiskey sourit, jotka olivat todella viinaiset. Yyh.

Amusena keltapyrstötonnikalaa, joka oikeasti kuuluu makrillien heimoon. Mukana jalopenoa, korianteria ja joku hyvin käynyt soijakastike. Peruskivaa sushia, ehdottomasti hyvää, mutta isoin whoooaaa-elämys jää puuttumaan. Olin valmiiksi järjestänyt meille paikan pisimmän menun, chef's special omakasen, joten tarjoilijan tehtäväksi jäi tulla varmistamaan allergiat ja kysellä viinien perään. Pullollinen ylihintaista rieslingiä pöytään.

Ensimmäinen ruokalaji on rapua ja kaviaaria, kevätsipuli, soijakastike ja chilitahna. Komponentit olivat kohdallaan upeaan ruokalajiin, mutta chili peitti alleen ihanan ravun ja upean belugan. Mitä tuhlausta! Seuraavan vuorossa pitaijaa, mixed ceviche, pinaattia ja balsamicoa. Ihmeellinen kasa, mutta nyt oli maku kohdallaan. Balsamico ja ceviche toimivat loistavasti yhteen samalla kun pitaija tuo aasialaisvivahdetta annokseen.

Tempuroitua rapua. Rasva ja taikinahan ovat väkisin hyvää eikä rapua ainakaan huononna tätä annosta. Pikkuisen sientä, chiliä ja vähän vihreää. Annos on ihan kiva, ei spesiaali, mutta iso iso ihmetyksen aihe on, että miksi ihmeessä jaetussa annoksessa ei ole tasamäärää asioita. Nyt saimme pelata KSP:tä, jotta pääsimme lopputulokseen siitä kuka syö mitä.

Chilistä meriahventa ja jalopeno-miso. Annos turhan pieni, maku sentään kohdallaan. Klenserinä annoksessa pikkelöityjä hedelmiä, mikä oli mielikuvituksellinen valinta. Tarjoilija näemmä huomasi meidän turhautumisen pöytämme paikkaan ja turhaan käsien heilutteluun, kun pyrimme saamaan lisää vettä ja siirsi meidät jokin aika sitten vapautuneeseen kulmapöytään - ravintolan paras paikka.

Wagyu härkää, kasviksia, merisuolaa, kastikkeina teriyaki ja joku tuntematon korealaissoosi. Lisämaksusta tryffeliä päälle. Kreisin hyvää punaista lihaa! Siis oikeasti. Hullua. Vaikka ilta tähän asti oli ollut sellaista perus-jees -tasoa, niin tämä toimi. Kastikkeet tukivat upeasti lihan makua.

Jälkiruokashow alkakoon. Joko ravintolalla oli kiire tai sitten tämä on tapana, mutta molemmat jälkiruoat tuotiin pöytään samanaikaisesti. Suklaapallo, joka ei ole meille enää uusi tuttavuus, koska vastaavaa on saanut maistaa mm. Pietarissa. Eli jäinen pallo, joka on sisältä sula ja päälle kaadetaan kuumaa suklaakastiketta. Näyttävää ja tosi suklaista. Mukana sake-jäätelöä, kanelivaniljamökköä ja manteli-vihreä tee -crumble. Toisena jälkkärinä litsi, guava, mango yms. hedelmää,  yamamomo-granite ja riisisiirappia. Yhdessä nämä jälkiruoat toimivat ok; toinen tuhti ja toinen raikas.

Nobu on historiansa kanssa näkynyt lukuisissa elokuvissa ja televisiosarjoissa. Markkinointikoneisto on pöhissyt juuri niin kovaa kuin Amerkikassa vain voi. Vaikka ravintolan ruoka oli kyllä hyvää, niin ei se ylisuuren hehkutuksen asteelle kuitenkaan yllä. Tuomio: amerkikkalainen ketjuravintola, pikkuisen parempi sellainen. Hintalappu nelisen sataa euroa, joka on liian iso laatuunsa nähden.

Raadin arvio:
Ruoka 7-
Juoma -- (pysyimme valitsemassamme viinissä, lista oli aika suppea)
Palvelu 6,5
Kokonaisuus 6,5

Isoimmat plussat ja miinukset:
+ Härkä
+ Näkymät
- Palvelu
- Hinta

Mikä: Nobu-ketjun Kuala Lumpurin ravintola.

www.noburestaurants.com/kuala-lumpur

Karu Izakaya - Himmeän laadukasta aasialaista

Totutusta poiketen tämä teksti ei käsittele fine dining -ravintolaa, vaan asteen maanläheisempää ravintolaa, jossa syömämme ruoka oli parasta aasialaista, jota olemme maistaneet. Kuvia ei ole, koska emme kuvitelleet tekevämme juttua tästä illasta.

Paikka on Karu Izakaya. Noin 20 asiakaspaikan izakaya-ravintola Turun keskustassa. Emme edes katsoneet listaa, tilasimme pisimmän menun juomineen.

Whiskey sourit alle ja ensimmäiseksi murkinaksi hawailaishenkinen tonnikalapoke lentokalan mädillä. Parasta tonnikalaa koskaan. Annos oli runsas ja harmoninen ja raaka-aineiden kunnioitus japanilaisella tasolla.

Chablis pöytään ja kiinalaisravintoloista tutulla tavalla neljä pientä ruoka-annosta. Paitsi että annokset eivät olleet liian pieniä. Lämminsavulohipullia, wakame-salaatti, taskurapu-bun ja tiikerirapua majoneesin kanssa. Itse rakastuin buneihin, joissa ei ole yhtään vitamiineja pilaamassa makua: rasvaa, rapua ja pehmeää leipää ja pientä potkua majoneesista. Kaikki neljä ruokalajia olivat hyvin maukkaita.

Seuraavaksi punaviinit laseihin ja pöytään miniribsit, kaalimunakas-henkinen paistos (tai miksi sitä nyt kutsuisi) ja kimchi. Näistä viimeisessä oli upea potku. Ribsien liha luisui pois luilta ajatuksen voimalla ja teriyaki täydensi elämystä. Kaalimunakas oli i-so. Näiden jälkeen suurin nälkä alkoi olla jo taitettu, mutta matka jatkui.

Sushit. Kahdelle hengelle vähintään riittävä setti nigireitä (ainakin tonnikala, makrilli, rapu, lohi ja siika) ja sashimia (ainakin samat raaka-aineet kuin nigireissä lisättynä marmorifileellä). Jos aikaisemmissa annoksissa oli pientä hulluttelua mukana, nyt oltiin perusteiden äärellä. Ei kikkailua, vaan täydellisiä raaka-aineita ja oikein keittyä sushiriisiä.

Jälkiruoan kyytipojaksi raikasta umeshu-viiniä, johon Tiina rakastui. Lautaselle tuli illan ainut sivuaskel pois Aasiasta: omenastruudeli. Hämmentävää. Mitä se tässä vadilla tekee?  Kysyimme. Kuulemma japanilaisessa keittiössä on niin onnettomat jälkiruoat, että pakko hakea inspiraatiota muualta. Hyväksytään, ei ainakaan tullut jälkiruoaksi niitä makeita riisipalluroita. Struudelin kaverina tarjottiin riisiviiniä, lakritsia ja pitaia-hedelmää sisältävä vaahto.

Matkan päälle vielä pikkuisen sakea ja kahvia, niin ilta oli taputeltu. Palvelu oli meidät henkilökohtaisesti huomioivaa ja letkeän rentoa. Hintaa ilalle tuli n. 190 euroa. Ei paha, todellakaan. Ruoan laadun perusteella Karu ansaitsisi maininnan punakantisessa kirjassa tai vähintään White Guidessa, tasalaatuisuuteen emme pysty yhden kerran perusteella ottamaan kantaa. Lämmin suosittelu paikalle.

Raadin arvio:
Ruoka 9-
Juoma 8
Palvelu 9
Kokonaisuus 8,5

Isoimmat plussat ja miinukset:
+ Ruoka varauksetta
+ Huomioiva palvelu

Mikä: Karu Izakaya, aasialainen ravintola Turun ytimessä

ravintolakaru.fi

Nahm - Ranking-listapettymys Bangkokissa

Ila: Kaverin häät olivat Bangkokissa. Mikä ihana tekosyy syödä hyvin! Mukaani tarttui hääpäivän jälkeisenä sunnuntaina hääpari ja pari kaveria.

Nahm on Bangkokin kohisten kasvavan fine dining scenen ylihypetetyin yksilö. Oligarkit ja muut tungeksivat Bangkokiin ostamaan kiinteistöjä, shoppailemaan puolen miljoonan kelloja ja syömään kalliisti. Tähän maksukykyiseen kohderyhmään, jolle (kallis) hinta on tärkeämpää kuin laatu, Nahm iskee.

Australialainen keittiömestari David Thompson laajensi joitakin vuosia sitten Michelin-tähden saaneen (ensimmäinen palkittu thaikku-ravintola btw.) Nahm-konseptinsa Lontoosta Bangkokiin. Lontoon Nahm suljettiin jo 2012, mutta Bangkok porskuttaa. Nahm oli 2014 maailman 13. paras ravintola ja uusimmallakin listalla vielä sijalla 22. Totaalisen yliarvostettua!

Ravintola sijaitsee Bangkokin ytimessä Metropolitan by COMO -hotellin yhteydessä (yyyyh, hotellirafla). Sivuhuomiona: alkudrinkit kannattaa nauttia Metropolitanin vieressä olevassa Banyan Tree -hotellin huipulla olevassa kattobaarissa - auringonlasku ja fiilis ovat uskomattomat, niistä enemmän joskus toiste. Sisustus on hä-mä-rä! Todella pimeätä. Puuta ja maansävyjä. Tyylikästä, moderni aasialainen look.

Ruoaksi valikoitui set menu, joka koostui à la carten yksittäisannoksista. Yhteensä ruokalajeja noin 16. Paljon salaatteja, mikä oli positiivinen yllätys. Aasialaiseen tyyliin ruokalajit eivät tulleet pikkuhiljaa erikseen vaan neljänä aaltona: amuse bouche (canapet), alkuruoat, pääruoat ja jälkiruoat. Safkat eivät olleet annoksina kunkin ruokaiijan lautasella, vaan ne tuotiin tarjoiluastioissa. Esillepano oli...noh...se on aasialaista, joten moni ruoka oli toki nättiä, mutta esillepanosta ei oikein voi puhua. Maku oli toki hyvää, ei suuria pettymyksiä, mutta pisti ajattelemaan, että miksi tätä mestaa hehkutetaan näin paljon.

Esiinnostettavia ruokalajeja on vaikea eritellä, kun kaikki tulivat samoihin aikoihin pöytään, mutta yrttinen ja chilinen possuwok oli yksi parhaista koskaan. Jälkiruoat olivat thaimaalaisia klassikkoja, jotka toki hyviä, mutta eivät mitenkään tarpeeksi fancyja tämänkaltaiseen illalliseen. Sticky rice ei vaan ole fine diningia, vaikka sen miten tarjoilisi.

Viinivalikoima on kattava ja kuten arvata saattaa (lähes) kaikki viinit ovat tuotuja. Mitään viinipakettia ei ole, eikä se tämänkaltaiseen ruokailuun oikein soveltuisikaan. Listalta valikoitui pääosin listan keskihintaisia pulloja. Viinien hinnat olivat kalliita johtuen osittain tuonnista osittain paikan tavoittelemasta kohderyhmästä. Roederer + viisi viinipulloa + avecit + muutama olut. Meno oli aikalailla hilpeätä loppua kohden.

Palvelu oli täysin mitäänsanomatonta. Ehkä Nahm tavoittelikin sitä, ettei tarjoilijat nouse esiin mitenkään, mutta itse jäin ainakin kaipaamaan huolenpitoa!

Hintalappu viiden hengen pitkälle setille oli yhteensä melkein pari tonnia, jonka kiltisti höyläsin omalle kortilleni. Onneksi sentään kaverit olivat kustannuksia jakamassa.

Ilarin arvio:
Ruoka: 7,5
Juoma: 8
Palvelu: 6
Kokonaisuus: 7

Isoimmat plussat ja miinukset:
+ Fine dining aasialainen on harvinainen konsepti
- Ylihypetys
- Keskinkertainen harmaus vähän kaikessa

Mikä: Nahm, maailman listalla hyvin ränkätty rafla Bangkokissa. Aasialaista aasiassa. 
www.comohotels.com/metropolitanbangkok/dining/nahm