Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vinkit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vinkit. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Hienon ja kalliin ruoan illuusio

Ila: Olen turhan usein joutunut väittelyyn ihmisten kanssa, jotka eivät aktiivisesti käy high end -ravintoloissa, ravintoloiden ja niiden ruoan tasosta. Tämä voi toki johtua kiusoittelevasta ja väittelevästä luonteestani, mutta pohjalla on oma mielipiteeni kulloisestakin paikasta. Tarkoitukseni ei ole loukata muita tai muiden kokemuksia ravintolasta, mutta usein ihmiset taipuvat pienen ”objektiivisen” (lue: jonkun toisen) näkökulman jälkeen vaihtamaan tai loiventamaan mielipidettään.

Ymmärrän, että odotusarvo pitkää iltaa kohtaan on korkealla, mikäli ravintolaa on hehkutettu ja tiedossa on mennään-syömään-hienosti-ilta. Odotusarvon kuuluukin olla korkealla, mutta toteutusta pitäisi pystyä arvioimaan edes vähän objektiivisesti, koska miten muuten tiedät oliko ilta sen kaiken arvoista. Kun näet valkoiset pöytäliinat, kristallit tai täyden salin ja tiedät, että kaaaaaikki muutkin on sanoneet paikkaa hyväksi, moni sulkee oman mielipiteensä pois päältä. Lisäksi kun ilta on spesiaali, loppulasku iso ja kaiken kuuluisi olla ahniintäydellistä, on psykologisesti hirmuisen korkea kynnys myöntää itselleen, että kaikki ei olekaan täydellistä. 



Annan esimerkin: Gaijin. Todella todella moni makustelee ja fiilistelee tulevaa iltaa Gaijinissa. Paikkahan on mielestäni ihan ok, ruoka ihan ok ja palvelu joskus jopa ok. Iltaa hehkutetaan etukäteen, #paskasomeen näppäillään kuvia ja sitten vielä brägätään myöhemmin kavereille. Ja usein, kun alkaa kyselemään tarkempia, kokemuksesta löytyykin säröjä täydellisyydessä: palvelu on liukuhihnamaista ja koittaa vaan saada pöydän tyhjäksi seuraaville, ruoka on välillä viileää ja viinit keskinkertaisia.

Lähinnä koitan tällä sanoa, että älkää hämääntykö komeista puitteista ja hintalapusta. Ne eivät ole takeita hyvästä ruoasta ja fiiliksestä. Olkaa rohkeasti omaa mieltänne kokemuksesta ja julistakaa sitä. Äläkä nyt ainakaan tykätkö paikasta vain sen takia, kun ”siitä nyt kuuluu tykätä” ja kaikki somessa hehkuttaa paikkaa (mm. The Cock on nyt vaan ollut hirmuinen pettymys niin monella tasolla, että sitä on hankala sanoiksi pukea). Don’t believe the hype. Usko itseesi. 

lauantai 26. syyskuuta 2015

Ribe - Tallinnan helmi

Tiina: Joskus sitä vaan tietää, että illasta on tulossa poikkeuksellisen hyvä. Näin viime viikonloppuna Tallinnassa. Taskuun passi, toiseen hammasharja ja käsikynkkään oma äiti. Kuten asiaan kuuluu, pääpäivä huipentui pitkään illalliseen vanhan kaupungin sydämessä. Ravintolan valinta ei ollut helppo sillä Tallinna on viime vuosina kunnostautunut hinta-laatusuhteeltaan loistavien fine dining -ravintolakonseptien kehittämisessä. Tavalleni uskollisesti tämäkin päätös syntyi lopulta täysin fiilispohjalta. Usein parhaat jutut löytyy intuition johdattamana, eikä tälläkään kertaa mennyt pieleen.

Ribe on vuonna 2007 perustettu ravintola Tallinnan vanhan kaupungin ytimessä. Se yhdistää ranskalaista keittiötä pohjoismaalaisiin raikkaisiin makuihin. Keittiömestariksi on vuonna 2014 valittu Radoslav Mitro on hakenut vauhtia Nomasta, joten ihan turhasta jätkästä ei ole kyse. 

Ravintola itsessään on jotenkin äärimmäisen viihtyisä. Ravintoloihin pätee täysin sama periaate kuin ihmisiin: ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Ribe on hienostunut mutta nuorekas. Yläkerran ruokailusali on rakentunut alakertaan vievän portaikon ympärille, joten myös kaikki primitiivisesti selkä seinää vasten hakeutuvat yksilöt (lue: Ila) tuntevat täällä selustansa turvatuksi.

Luonnollisesti valitsimme talon pisimmän maistelumenun, seitsemän ruokalajia. Shampanjakilistelyn kylkeen valitsimme menuun räätälöidyn viinipaketin - päätös kannatti! Yllättävän ruokaisan keittiön tervehdyksen jälkeen pääsimme kiinni ensimmäiseen annokseen: tomaatticonsommé, jonka ei kannata antaa hämätä vaatimattomalla ulkonäöllään. Kirkas kasaan keitetty liemi toi esiin tomaatin maun parhaimmillaan. Rasvainen vuohenjuusto täytelöitti makua ja makeahko viini korosti tomaatin makeutta. Kesäinen, raikas ja yllättävän ruokaisa. Korianteri tuntui vielä tässä vaiheessa iltaa ihan hauskalta ja yllättävältä lisältä riisuttuihin aitoihin makuihin yhdistettynä.



Toisena ruoka-lajina tarjottiin kevyesti suolattua lohta saksalaisen rieslingin kaverina. Kepeä viini toimi loistavasti. Raaka, tuore, hyvin valmistettu kala on vaan niin hyvää. Ja mitä vielä, keittiö päätti yllättää lisäämällä täydellisen kalan viereen täydellisen viiriäisenmunan! Tässä vaiheessa kuitenkin jo ihmetytti, kun korianteri oli toistamiseen ilmestynyt lautaselle.




Kolmantena annoksena nautittiin viiriäistä Järveotsan maatilalta. Kesäisen makea ja kepeä hernepyre toimi hienosti todella tumman, kokookeitetyn kastikkeen rinnalla. Itävallan raikas Grunen Veltliner oli sopivan kuiva ja hapokas nostamaan ruoan kaikki rikkaat vivahteet esiin. Neljäntenä ruokalajina eteen kannettiin jännittävä ja erikoinen annos: juuriselleriä, jogurttia ja tryffeli-kastiketta. Älä anna nimen hämätä, juuriselleri voi parhaana iltana viedä koko potin kotiin! Toisaalta tryffeli on kuin pekoni: kaikki maistuu sen kanssa hyvältä. Pointsit vielä viinistä, chileläiset toimivat minulle aina (ruoan kanssa tai ilman). Mutta, korianteri.









Illan ehkä ennalta-arvattavin annos oli viidentenä eteen kannettu possu. Myönnetään, possu ei yleisestikään ole minulle se ykkösvalinta ja toiseksi, lämpeän aina enemmän alku- kuin pääruokiin. Verkkosivustolla maistelumenun pääruoaksi listataan siika-annos... Sainkin possua, harmi. Tämän ruoka-lajin paras osuus oli kaikki muu paitsi itse pääraaka-aine. Tryffelikastike teki kyllä onnelliseksi. Samoin pisteet luovasta tavasta yhdistää kahta erilaista possua: fileé ja pekonikuutio. Illan ainoan punaviininä tarjoiltiin jykevä Pinot Noir (kyllä vain!). Tässä vaiheessa äitini nimeämä "päivän rehu" alias korianteri tuntui jo täysin turhalta.


Jälkkärit toimivat hienosti. Toiseksi viimeisenä ruokalajina tarjoiltiin kepeä hapankerma-jäädyke. Sopivasti hapan ja raikas annos neutralisoi makuaistia ja valmisteli ruokailijaa illan varsinaiseen jälkiruokaan. Nerokasta. Ilta päättyi täyteläiseen raparperijäädykkeeseen, joka tarjoiltiin yllätyksellisesti basilikasorbetin kera. Päälle vielä hasselpähkinää ja keksimurua niin tämä nainen on myyty. Itävaltalainen Türk-viinitalo näkyi uudelleen jälkiruokaviinin muodossa.

Kaiken kaikkiaan ilta, ruoka ja palvelu toimivat upeasti yhteen. Menu oli tällä kertaa kuin räätälöity syöjillensä ja en oikeastaan keksi mitä olisin jäänyt raaka-aineiden osalta kaipaamaan. Erityismaininnan haluan antaa sommelierille, joka oli tehnyt upeaa työtä viinien ja ruokien yhteensovittamisessa. Annokset olivat balanssissa sekä makujen että tekstuurien osalta. Mutta se korianteri. Korianteri on kuin ketsuppi, sillä saa peitettyä monta epämääräistä makua. Tällä kertaa maut olivat erityisen onnistuneita, joten miksi korianteri? Ribe, seisokaa rohkeasti makujenne takana ja jättäkää ketsupit makaroonille.

Palvelu oli pääosin erittäin laadukasta. Kyllä, on hienoa jos tarjoilija huomaa asetella lautasliinan asiakkaan syliin (ks. Alinean keikka), mutta jätä se tekemättä, jos et sitä tee jokaiselle seurueen jäsenelle. Etenkin jos heitä on vain kaksi. Muilta osin palvelu oli välitöntä, asiakkaan huomioivaa ja ammattitaitoista.

Tämän illan jälkeen en yhtään ihmettele miksi Ribe on yksi Viron rakastetuimmista ravintoloista. Hintalappu oli reipas 200 euroa, joten hinta-laatusuhteeltaan ilta tuntui todella edukkaalta.

Tiinan arvio:
Ruoka: 8 +  
Juoma: 8 1/2
Palvelu: 8 +
Kokonaisuus: 8 1/2

Isoimmat plussat ja miinukset:
+ Tunnelmallinen miljöö
+ Lämmin palvelu
+ Viinipaketti, plussaa painotuksesta vaaleisiin!
+ Hinta-laatusuhde
+ Talon omat, itseleivotut leivät
- Hapuileva tarjoilija
- Korianteri - päivän rehu

Mikä: Viron top 10 listalle useana vuonna valittu, Tallinnassa toimiva fine dining -ravintola. Tunnettu myös suomalaisten matkailijoiden keskuudessa.


tiistai 15. syyskuuta 2015

Micheliniä koko kansalle!

Sinä, juurikin sinä, joka olet matkaamassa Ranskaan 21.9.-4.10. välisenä aikana. Nyt tarkkana!

Ranskassa järjestetään jo kuudetta kertaa upea Tous au restaurant -tapahtuma, jonka myötä useat paikalliset huippuravintolat avaavat ovensa kansalle. Teemana on "Votre invité est notre invité" eli kevyesti suomennettuna vieraasi on meidän vieraamme. Ravintolat tarjoavat kaksi menua yhden hinnalla. Mukana on hyvinkin nimekkäitä Ranskalaisia huippuravintoloita ja keittiömestareita, joten diili on ehdottomasti loistava. Maistelumenun fiilikseen ei ihan kuitenkaan päästä vaan kyseessä on kolmen ruokalajin ja viinilasillisen setti.

Tapahtuman idea on kerrassaan loistava: tavoitteena on madaltaa ihmisten kynnystä kokeilla fine diningia ja saattaa ihmisiä huippugastronomian pariin. Ärsyttävän hurmaava idea! Tekisi mieli hypätä koneeseen ja hurauttaa Ranskaan....kolmannen kerran tänä vuonna. Äh. Turha sitä on kiistää, ranskalainen keittiö on tämän kaksikon ehdoton heikko kohta.

Aseta siis nettiselain oikealle taajuudelle ja klikkaa pöytävaraukset kuntoon jo tänään. Pöytävarausten vastaanottaminen aloitettiin eilen ja tapahtuman (tuskin ainakaan hiipuvasta) suosiosta päätellen pöydät myyvät itsensä pikavauhtia loppuun. 

Menkää, maistakaa, nauttikaa ja fiilistelkää. Kertokaa sitten mistä me täällä Suomessa jäimme paitsi! 
Lisätietoa tapahtumasta: http://www.tousaurestaurant.com