Keskitalvi Nizzassa on pikkuisen toista kuin Suomessa, joten pikainen pako loskasta on poikaa. Pitkän viikonlopun lauantain illallispaikaksi valikoitui Nizzan sataman kupeessa oleva La Réserve. Ravintola sijaitsee ikonissessa sijainnissa. Ravintola on avattu jo 1862 ja on rakennettu rantajyrkänteelle. Ravintola on jokin aika sitten remontoitu 30-lukulaisittain art deco -henkeen. Saliin astuessa ensimmäinen fiilis on "vau". Lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat suoraan merelle ja Nizzan lahdelle yhdistettynä kauniseen sisustukseen vaikuttavat. Saatoinpa todeta ääneen, että tämä ilta tulee sattumaan - rahallisesti.
Tiinalle shamppanjaa (Roederer brut premier) ja mulle dry martini. Tilasin kahdella oliivilla. Sain twistillä ja vodkalla. Ihan hirveänmakuinen litku, joten minäkin siirryin shamppanjaan, jonka valitsimme myös menumme kyytipojaksi. Menuksi valikoitu pisin, neljän ruokalajin, Le Grand Menu. Sen pitää riittää tänään.
Illan setin avaavat amuset. Rasvassa paistettuja leipätikkuja, maa-artisokkapyrettä, lohta. Leipätikut olivat hassut. Churro-henkiset, munkkitaikinan tyyppisestä taikinasta tehtyjä. Näiden dippaaminen artisokkatahnaan oli kivaa puuhastelua. Artisokkamössö oli suolatonta, mutta omatoimisen suolaamisen jälkeen oikein hyvää. Lohi oli mautonta ja turhaa. Toisena amusena eteemme tuodaan kukkakaalikeitto tryffelillä höystettynä. Sangen onnistunut kokonaisuus. Tryffeli maistuu ja tuoksuu läpi. Keitto on kuohkeaa eikä kukkakaalin makua ole pilattu mitenkään. Jälleen kerran keitto, jota soisi saavan einespussista lähikaupasta. Mutta ei saa. Sitä saa täällä Nizzasta merinäköalaraflassa.
Mustekalaa pähkinäpyreen ja perunakrokettien kanssa. Lautaset kiitettävän kuumat. Peruna oli loistavasti valmistettu ja toimi yhteen mustekalan kanssa. Mustekala sen sijaan oli kumimaista ja mautonta, kuten aina, mutta kuitenkin parasta koskaan syömäämme. Pähkinäpyree sen sijaan oli kaameaa.
Maalaiskanaa, bataatti-artisokkapyree, kinuskia ja hapanta omenaa. Annos pikkuisen turhan suolaton ja jälleen piti olla itse suolaamassa. Kinuski oli kreisi ja hieno valinta. Makean suolaisuudessaan veti annoksen yhteen. Vaikka annoksessa oli tavanomaisesta kanasta saatu mielenkiintoinen kokonaisuus jäi annos kuitenkin vähän tavanomaiseksi johtuen juuri kanasta. Jokin jännempi proteiini olisi tuonut enemmän vau-kerrointa lautaselle.
Pääruokavaihtoehtoja oli kaksi: vasikkaa tai meritaimenta. Päädyimme vasikkaan. Selleripyree, jossa isoja selleripalasia, juustolla ja pähkinällä täytettyjä pastatankoja ja juustocracker. Cracker oli mahtava, juusto puski jokaiseen makunystyrään. Annoksessa oli jotain hauskaa mac'n'cheese-henkeä kiitos pastatankojen. Vasikka oli kypsennetty oikein ja oli erittäin laadukasta. Iloisen hauska pääruoka. Pastatangoille pisteet. Tiinan lautanen ei vaan tyhjentynyt kokonaan, koska kuulemma maha tuli täyteen. Eipä mitiä, siksihän täällä ollaan.
Tiinan onneksi jäljellä ei ole kuin enää yksi ruokalaji, ja vieläpä suosikkia eli jälkiruokaa. Jälleen meille esitettiin kaksi vaihtoehtoa jälkiruoaksi: päärynää vai suklaata. En tajua kuka hullu valitsisi päärynän suklaan sijaan, emme me ainakaan. Suklaataa suklaalla ja suklaalla. Suklainen pallo, jonka sisällä valkoista suklaata, alla suklaabrownie ja vieressä suklaakonvehti. Choco-överit. Annos oli juuri sitä miltä näyttikin eli peruskivalta suklaaöveri.
Loppuun kahvi ja petit fours. Sekä 311 euron lasku.
Raadin arvio:
Ruoka 7
Juoma - (lista olisi ollut laaja, mutta emme tutustuneet tarkemmin)
Palvelu 8+
Kokonaisuus 7+
Isoimmat plussat ja miinukset:
+ Lokaatio on huikea
+ Ruoka tasavarmaa
- Ruoka tasavarmaa
Mikä: La Réserve. Ikoninen nizzalaisravintola huikeassa lokaatiossa. Michelin-maininta.
www.lareservedenice.fr
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti