La Maison - hapuilevaa ranskista

Ilari:

Tulipa ihan hirmuinen tarve istua iltaa pitkän kaavan kautta, kun Tiinan vinkkauksesta surffasin La Maisonin sivuille. Kuukausi taaksepäin Eirassa avattu ranskis sai toimia krapulapäivän illan kohteena.

Raflan lokaatio on sinänsä hyvä, mutta kuulemma ei kuitenkaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana samoissa tiloissa on toiminut 20 eri ravintolaa. Ans' kattoo miten näille käy. Sali on täynnä ja hälyinen, onneksi meillä kävi tuuri ja meidät ohjattiin perälle kahden hengen kabinettiin. Iiihhanan romanttista ja epäsosiaaliseen fiilikseen sopivasti pois muiden ihmisten luota. Kahden hengen kabinetteja ei liian usein vastaan tule ja kaipa tätä voi vuosipäiviään viettäville romantikoille suositella, jos ei huono ilmastointi ja kuumuus haittaa. Vanhan talon ongelmia.

Ruoka oli hyvää. Osittain jopa tosi tosi hyvää. Alla pornokuvia annoksista. Omat suosikkini löytyivät kolmella tavalla valmistetusta kukkakaalista. Mahtava annos, joskin totaalisen epäkuvauksellinen. Kukkakaaliakin parempi oli kuitenkin karitsa. Karitsa oli niin hyvää, että pistää vihaksi. Vihaksi siksi, kun tiedän etten täysin vastaavaa annosta tule enää koskaan kokemaan. Tosi tosi tosi hyvää. Tiina mehusteli 

Lunta ja Jäätä -nimistä jälkiruokaa. Myönnän, annos oli kiva yhdistelmä raikkautta ja hauskaa esille panoa. Ja sitä oli paljon! Annoksen hunajakenno toi mukavaa suutuntumaa muuten kuohkeaa lapioitavaan. Muista ruokalajeista nostaisin erikseen esiin osterit, joita oli höystetty shampanjageelillä ja pinjansiemenellä. Osterit ovat käytännössä aina turhaa ruokaa, vaikkakin kivan näköistä; tällä kertaa ostereista oli kuitenkin saatu muutakin irti kuin vain suolainen maku. Hyvä.

Viinipakettia ei ollut, mutta hovimme kaatoi meille mielenkiintoisia ranskalaisia yksilöitä tarpeen mukaan. Viinivalinnat olivat omasta mielestäni ok, eivät spesiaaleja, mutta hyviä. Mikään juomista ei ansaitse erityistä hehkutusta tai haukkua.

Palvelu oli hyvää, mutta. Mutta mutta. Kaikki oli sympaattista, mutta jokin jätti kylmäksi. Jäi vähän fiilis, että meidät unohdettiin takakabinettiin. Kaikki selvästi yrittivät kovasti, mutta palvelu olisi kaivannut jonkinlaista koordinointia. Paikkaa varmasti auttaisi kokeneempi salimanageri tai rp, joka vetäisi suuntaviivoja enemmän.

Interiööri oli siisti. Kabinetin kultainen senkki ja ovi olivat hauskoja yksityiskohtia. Vessoissa oli kankaiset käsipyyhkeet, jotka nyt ovat must. Tiina lämmitti hyvätasoinen hiuslakka naistenhuoneessa. Se oli tarpeen, koska kuuma kabinetti latisti tukan...pentele. Eihän sitä nyt voi lättänä päässä syödä.

Lähdin syömään sivuilla mainostettua 14 ruokalajin menua. Ei onnistunut. Menu oli 7 ruokalajia. Kuulemma raaka-aineita päässyt loppumaan!!?? Ei niin vaan voi käydä. Ja hei, commoon. Ei niitä raaka-aineita lopu seitsemän ruokalajin edestä! Tosi amatööripuuhastelu fiilis jäi heti alkuun, kun tämän kuulin. Onneksi kelvokas ruoka paikkasi kuitenkin asiaa jonkin verran. Perus jees, ei hyvä.

Hintaluokka: Hintalappu oli noin 250 euroa. Viinit yllättävän kalliita.

Raadin arvio:

Ruoka: 6

Viini: 7

Palvelu: 6

Yleisesti: 6

Isoimmat plussat ja miinukset:

+ Ihanan intiimi oma kabinetti 

+ Rento ja välitön tunnelma ilman turhaa pönötystä

+ Karitsa ja osterit!

+ Vieraskirja

- Kabinetti, varaudu bikinein, täällä tulee kuuma

- Hintavahko viinivalikoima (ei viinipakettia)

- Pettymys: 14 ruokalajin superpitkä illallinen vaihtui lennosta seitsemään

- Jokin viimeinen silaus jäi puuttumaan. Mitään yhtä selkeää syytä tähän ei ole vaan yleensä se on monen pienen yksityiskohdan summa. Tarjoiluhenkilökunnan tehtävänä on tehdä hienosta kokemuksesta elämyksellinen, aina alkuminuuteista loppuhyvästeihin. Tänä iltana se jokin jäi puuttumaan.

Mikä: La Masion: Tehtaankadulle avattu fine dine -henkinen ravintola. ”Casual atmosphere combined with ultra fresh, ethically chosen ingredients” - Chef de Cuisine, David

www.lamaison.fi

Testiryhmän isku 12.9.2015.