Pitkän ja ruuhkaisen ajopäivän päätteeksi päädyimme valitsemaan ravintolan kohteeksemme heti sisäänkirjautumispäivänä. Pikainen lenkki, pikainen suihku, (ei-niin-pikainen) laittautuminen ja ei kun alakertaan.
Meidät ohjattiin aulan läpi huvilan toiseen päähän, ravintolasiipeen. Huvila-alue on rakentunut vanhan päärakennuksen ympärille. Aidattu lintukoto puutarhoineen, vesielementteineen ja uima-altoineen on hyvin hurmaava. Ravintolasiipi edustaa modernimpaa suuntausta: sisustus on hyvin neutraalin sävyinen ja hillitty. Ilari luonnollisesti fiilisteli komeaa lasiseinäistä viinikellaria. Ravintolan seinä avautuu lämpiminä aikoina puutarhaan ja illan hämärtyessä syödään kirjaimellisesti tähtitaivaan alla. Musiikkia ei tarvita, heinäsirkat hoitavat sitä virkaa. Tänä iltana olimme ravintolassa ensimmäisten joukossa!
Ensimmäinen iso miinus tuli heti alkumetreillä, kun alkudrinkiksi tilattu Dry Martini oli mokattu. Selvästikin lasiin oli kaadettu vain Martini-merkistä vermuttia, ja sehän aiheutti - kuten arvata saattaa - hirveän makushokin. Eipä tämä olisi maailmaa kaatanut jos hovi tai tarjoilija olisi osannut fiksata homman ripeästi, mutta tähän meni turhan pitkään minun makuuni ja koko Dry Martinia en sitten saanut - vaihdoin suosiolla juoman toiseen.
Menu oli 7 ruokalajia + amuset + juustot + petit foursit. Setti alkoi lohella, Tiinan spesialiteetilla. Lohi oli sitruskypsennettyä, sopivan raakaa ja kaikki maut tallella. Koko menu oli periranskalaista: maksaa, ankkaa, yrttejä, kukkia ja kaikki läheltä. Illan ylivoimaisesti mielikuvituksellisimman annoksen pääosassa oli tomaatti! Tomaatti! Kaikista maailman raaka-aineista juuri tämä valikoitui annoksen keskiöön. Kumpikaan meistä ei ole mikään suunnaton tomaatin ystävä, mutta tomaattia viidellä tapaa -annos oli hämmentävä. Emme olleet juuri koskaan saaneet 1) tomaattia noin monessa totaalisen erimakuisessa paketissa ja 2) noin hyvänmakuisena. Uskokaa, tätä vihannesta ei uskoisi samaksi, jota Suomessa tomaatiksi kutsutaan. Viisi eri tomaattia, viisi eri makua. Siihen kun vielä yhdistää sopivan vienosti happaman mozzarellan laadukkaalla oliiviöljyllä niin hetken jopa tuntui että maailma on valmis.
Usein juustot, vaikkakin kuuluvat ranskalaiseen keittiöön, jäävät hieman sivuosaan. Molliconen juustokärry oli massiivinen, totaalinen valinnan mahdottomuus kahdenkymmenen erilaisen lähellä tuotetun juuston välillä. Ila tykkäsi valinnoistaan, Tiina ei niinkään. Tasan ei mennyt arpaonni tällä kertaa.
Viiniähän ei Ranskassa paketeissa juuri saa. Päädyimme pariin Chablis-pottuun ja olimme tyytyväisiä valintaamme. Viinilista oli laaja ja sen yhdistävä tekijä oli valmistusmaa (Ranska) painottuen lähiviineihin.
Palvelu oli ihan ok. Davidin vaimo toimi ravintolan hovina ja hanskasi homman hyvin, mutta tarjoilijoilla oli hommassa kyllä opettelua. Kontaktia meihin ei otettu juuri yhtään - monella tuntui kielimuuri aiheuttavan paniikin.
Raadin arvio:
Ruoka: 7
Juoma: 7.5
Palvelu: 7
Yleisesti: 7
Isoimmat plussat ja miinukset:
+ Tomaattiannos!!!
+ Keittiömestarin henkilökohtainen tervehdys - tämä jos mikä tekee vieraan olosta eritysen.
- Palvelu ei oikein paikan tasolla
- Hintava tasoonsa ja menun pituuteen nähden
Mikä: David Mollicone, Villa Augustan yhteydessä toimiva hotelliravintola.
www.villaaugusta.fr
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti