Alinea - Chicagon kuuluisuus

Varoitus: teksti sisältää mautonta ruokahehkutusta.


 
Kävipä niin hassusti, että Ilan työ vei Chicagon luikaukselle. Matka lupasi duunin lisäksi huikeaa snobbailua, koska onnistuimme bookkaamaan pöydän Alineaan (kolme tähteä ja 2014 Maailman Parhaat Ravintolat -listan sija 9.) ja hotelliksi valikoitui The Langham (T&L:n maailman kuudenneksi paras hotelli). Uijui. Nyt lupaa hyvää.

Aloitetaanpa siitä, että mikään mitä seuraavaksi hehkutamme ei pysty saavuttamaan sitä tasoa, jota Alinea tarjosi. Emme ole niin taitavia kirjoittamaan emmekä varsinkaan kuvaamaan. Jo pöydän saaminen Alineaan oli operaatio. Paikkahan on tietysti fixed menu, eli jos tulet - syöt sitä mitä eteesi tuodaan. Et siis "tilaa ruokaa", vaan ostat lipun. Lipunmyynti aukeaa aina kuukautta etukäteen ja liput ovat haluttuja - ja kalliita. Niin sitä vaan pitää olla hereillä keskellä yötä, jotta saa itselleen ruokaa matkallaan.


Jetlagista huolimatta ykköset niskaan ja ravintolaan. Ensimmäisenä osuu silmään massiivinen understatement - ravintola ei käytännössä näy kadulle mitenkään. Taksikuskikaan ei löytänyt kunnolla perille, vaikka kyseessä on kuitenkin kaupungin ylivoimainen ykköspaikka. Lupaa hyvää. Pukuun sonnustautunut mies osasi kuitenkin raapia meidät kadulta sisätiloihin ja jahka saimme takit pois päältämme meille esiteltiin keittiötä. Kohtalaisen kokoisessa ammattikeittiössä hääri 20–30 henkeä ja salia palveli arvaukseni mukaan toinen mokoma väkeä. Paljon ihmisiä töissä, asiakkaita mahtuu paikkaan viitisenkymmentä. Matematiikkaa osaavat voivat tästä päätellä, että ilta tulee sattumaan, paljon.

Palvelu oli mahtavaa. Liian moni luulee, että hienothienot ravintolat ovat jäykkäniskaisia toiminnaltaan. Väärin. Loistavissa ravintoloissa henkilökunta osaa mukauttaa käyttäytymisensä asiakaskuntaansa. Meitä palveltiin loistavasti, ei tippaakaan jäykästi,vaan asiantuntevasti ja ystävällisesti. Henkilökunta oli nuorta, puheliasta ja asiansa osaavaa. Ruokaa tuotiin pöytään niin palvelusväen kuin keittiöhenkilökunnan toimesta. Viineistä vastasi pääosin nuori, mutta asiansa osaava sommelier. Ja, kuten kuuluukin, kun poistut puuteroimaan, niin paikkasi siistitään ja saat uuden pakasta revityn valkoisen lautasliinan aseteltuna kauniisti syliisi takaisin paikallesi istahdettua. Eikö sitä tuolia tarvitse itse siirrellä. Ihanan yltäkylläistä.

Ruokaa on oikeastaan mahdotonta hehkuttaa. Ruokalajeja oli 19, paljon. Ensinnäkin mielikuvitus, jota annoksiin oli käytetty on hämmentävää! Amuse-bouchien jälkeen aloitimme ihmeellisellä oksahäkkyrällä, josta piti etsiä(!) eräänlaista luonnonlakritsia; kivaa askaretta ja kiihotti vaan mielenkiintoa tulevaa kohtaan. Minimalistinen ympäristö loi täydellisen näyttämön teatterille: ruoan kautta rakennettu tarinankerronta oli harkittua ja vaikuttavaa, olematta kuitenkaan teennäistä tai päälleliimattua.

Välillä päällämme roikkunut ruohonippu otettiin alas ja siitä tehtiin teetä. Välillä saimme käsiimme ilmapallot, jotka olivat kehrätystä sokerista valmistettuja. Voi sitä kikattelun määrää, kun ensin piti hengittää pallojen helium ja sitten syödä vielä itse pallo. Ehkä vielä koittaa se päivä, kun uskaltaudumme julkaisemaan videomateriaalia tästä heliumhepulista. Jos joku vielä viitsii väittää että high end ruokailu on äärimmäisen vakavaa, tämä elämys kumoaa sen täydellisesti.

Yhtenäistä teemaa on vaikea lähteä erittelemään: annokset soljuivat tasapainoisesti fuusiokeittiöiden välissä idästä länteen. Annosten kuvailu ei sanoin onnistu. Sanat eivät riitä kuvailemaan kokonaisuutta, se pitää kokea, näkeä ja maistaa itse.

Interweb on täynnä Alinean signature jälkiruokaa - pöytään, siis kirjaimellisesti pöytään, askarreltua suklaataideteosta, johon läväytetään lopuksi hiilihappojäässä jäädytetty sorbet. TJEU youtube. Tätä oli tietenkin ihmetelty jo etukäteen verkosta, joten ihan pienen pieni miinus siitä, ettei se ollut enää yllätys. Mutta ne ilmapallot olivat!

Viinit olivat totaalisen asiaan sopivia. Toisin kuin monissa ranskalaisen keittiön pyhätöissä, Alinean viinit tulivat ympäri maailmaa. Joukossa oli paljon yhdysvaltalaisia viinejä, mutta aivan yhtälailla ranskalaisia ja italialaisia. Viinit olivat loistavia, mutta eivät mitenkään vieneet huomiota pääosan esittäjältä - safkalta.

Alinean illan menu

Ilta kesti kuutisen tuntia. Olimme paikan viimeiset asiakkaat eikä missään vaiheessa tullut fiilistä, että meistä haluttaisiin hankkiutua eroon. Hintaahan tälle lystille hieman tuli, noin 750 euroa...per nuppi.

Täysin sen arvoista.

Raadin arvio:
Ruoka: 10
Viini: 9.5
Palvelu: 10
Yleisesti: 10

Isoimmat plussat ja miinukset:
+ Ilmapallohässäkkä
+ Mielikuvituksellisuus
+ Elämyksellisyys
+ oikeastaan ihan kaikki
- Etukäteistirkistely. Jos matkaat Alineaan, malta mielesi verkkosurffailulta. Täydellinen tietämättömyys olisi varmasti vielä lisännyt elämyskerrointa.

Mikä: Alinea on Chicagon paras ja yksi Yhdysvaltojen sekä maailman paras ravintola. Ravintolamestari ja omistaja Grant Achatz on päässyt toteuttamaan itseään tosissaan ja onnistunut löytämään avukseen tiimin todellisia ammattilaisia. Mikäli ravintolasnobbailu on lähellä sydäntä, kannattaa paikkaan eksyä ja nauttia elämyksellisestä illasta.

website.alinearestauranta.com







Chicagon lämmin huhtikuu 2015.