Palataan hetkeksi syksyiseen (lue: sateiseen) Tukholmaan, jossa Ila illasti yhdessä vanhojen ystäviensä kanssa.Tukholma on syksyllä aikalailla yhtä pirteä kaupunki kuin kaikki muutkin pohjoismaiset kaupungit. Vettä, harmautta, ihmiset ja paikat näyttävät Neuvostoliitolle. Valopilkkuna työmatkalla oli kavereiden näkeminen ja pikainen illallinen keväällä tähden saaneessa Voltissa.
Volt on viimeisen vuoden ollut yksi jutuista Tukholmassa. Jos Mathias Dahlgrenin paikat edustavat kaupungissa sitä vähän jäykkäniskaisempaa fine diningia, niin Volt on se kapinallisempi. Sisustus on hämärä ja pelkistetty ja asiakaspaikkoja on pari-kolmekymmentä. Sisustukselliselta ja henkilökuntansa olemukselta en näe östermalmilais-mummojen suuresti näitä penkkejä kuluttavan. Eikä mummoja tiistai iltana nytkään näkynyt.
Täysin tapojeni vastaisesti jouduin tyytymään lyhyempään neljän ruokalajin menuun, mutta viinipaketin kuitenkin otin. Suurimmat syyt lyhyemmästä setistä lankeavat SASin aikatauluille ja omille työkiireilleni. Hyi minua. Ensi kerralla sitten piiiiiitkän kaavan kautta. Koitan vastaavasti pitää tällä kertaa tekstini tiiviinä.
Menun pituutta pähkäillessä pöytään tuotiin jotain ihmeellisiä etikoituja hillosipulin makuisia oliiveja. Täysi huti. Ei tällaisia minulle, kiitos. Itse menu käynnistyi todella herkullisella maa-artisokkaa, jogurttia ja mätiä sotkevalla annoksella. Kauneudella annosta ei oltu pilattu, mutta maku osui ja upposi.
Pääruoaksi valitsin lampaan. Annos oli kasa. Hah. Iiihhana kasa täydellisesti valmistettua lammasta ja purjoa! Vaikka asettelu olikin kasamainen, olivat värit kontrasteineen tosi kivoja ja kutsuivat syömään itsensä. Tätä voisi syödä useamminkin.
Jälkiruoka oli jotain jäätelöä, omenaa ja ruohoa. Täysin mitäänsanomaton ja turha annos, joka tuli lusikoitua lennossa pois. Mikä minua vaivaa näiden jälkkäreiden kanssa! Täytyy opetella fiilistelemään näitä lisää.
Viinit olivat pääosin yllätyksettömiä, varmoja valintoja. Ehkä jopa pieni pettymys juomapuolen mitäänsanomattomuudesta. Palvelu oli varmaa ja asiantuntevaa. Ainoana huomiotaherättävänä osana palvelua oli, että tarjoilijamme vaihtelivat englannin ja ruotsin välillä lennossa ihan miten sattui. Olisivat nyt valinneet toisen.
Hintalappu oli tällä setillä yhdelle noin 115 euroa, jota voinee pitää kohtuullisena. Volt on käymisen arvoinen paikka, mutta suosittelen kokeilemaan pitkää menua. Lyhyt menu jätti vähän kylmäksi ja olo jäi huteraksi. Valmistustavat tai raaka-aineet eivät ole eksotiikka, vaan noudattelevat nordislinjaa hyvin uskollisesti, mutta silti herkullisesti ja kiinnostavasti.
Raadin arvio:
Ruoka 7 1/2
Juoma 7
Palvelu 8,5
Kokonaisuus 7 1/2
Isoimmat plussat ja miinukset:
+ Laadukkaat raaka-aineet ja erittäin laadukas valmistus
+ Rento paikka keskeisellä sijainnilla
- Paikka jätti jostain syystä kuitenkin vähän kylmäksi
- Viinit olivat varmoja, yllätyksettömiä ja tylsiä
Mikä: Volt, tällä hetkellä pinnalla oleva nordisravintola Tukholmassa Östermalmilla. Rento meno ja laadukasta ruokaa höystettynä turhan varmoilla viinivalinnoilla.
www.restaurangvolt.se
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti