Lauantai, treffi-ilta! Päälle vähän parempaa tuulipukua ja suunta Kämpin baarin whiskey sourin jälkeen Espan puiston toiselle puolelle Savoyhin. Lähes 80-vuotias ravintola on kulinaarinen klassikko, joka kelpasi Marskille ja jostain kumman syystä on jäänyt minulta vähemmälle huomiolle.Savoy on Eteläesplanadilla kahdeksannessa kerroksessa ja ikkunoista avautuu kauniisti Helsinki. Näkymä ravintolasta on aikalailla parasta mitä kaupungista löytyy. Savoyn salonki on sisustuksellinen klassikko. Salin suunnittelusta on vastannut Aino ja Alvar Aalto ja tämä on muun muassa Aalto-maljakon (eli oikealta nimeltään Savoy-maljakko) koti. Sisustus on suomalaista funkkista parhaimmillaan. Kokolattiamattoa pitkin astellessamme huomasimme, että meille oli varattu pöytä salin keskeltä. Minä kaipaan seinää selkäni taakse, koska luolamies, mutta pöydässämme pääsimme hyvin illan fiilikseen.
Nälkä oli valtaisa! Onneksi olin jo varausta tehdessä sanonut mitä haluamme, joten turhaan listan tavaamiseen ei mennyt sekuntiakaan. Kaikille tulee varmasti yllätyksenä, että illan ruoaksi valikoitui pisin mahdollinen setti. Tällä kertaa se tarkoitti Yllätysmenua höystettynä Savoyn klassisella bliniannoksella. Syömään!
Alkuun vähän shampanjaa, mitäpä muutakaan, Henriot oli omaan suuhuni miedosti hapokas ja hedelmäinen. Ihan ok, mutta vaikka suutani kuivasi, olisi tämä saanut olla vielä kuivempaa. Lasillisen kyytipojaksi kulinaarinen hemmottelumme alkoi. Amuse bouche laskeutui pöytäämme: grillattua marmorihärkää, mustajuurta, pistaasipähkinöitä ja aiolia. Tasapainoinen annos. Liha yksinään oli mautonta, mutta yhdessä mustajuuren ja aiolin kanssa annos pääsi oikeuksiinsa. Tervehdys soitti shampanjan kanssa hauskasti yhteen ja hei, aiolia, se nyt vaan on aina hyvää!
Sitten alkaa pervoilu, nimittäin tiedossa blinejä! Tämä on pakko tavata BLI-NE-JÄ! What's not to love! Täydellisesti paistettu rasvainen lettu, smetanaa, muikun mätiä ja punasipulia. Pidä peli yksinkertaisena, stupido. Blinit eivät vaadi mitään kikkailua, vaan se oli tässä. Jumalattoman hyvää! Blinien kanssa jatkui shampanja-linja: Clément Persevalin pikkuruisesta 3,3 hehtaarin tarhasta oli jalostunut laseihimme kaunis juoma. Paahteinen ja hedelmäinen maku imitoi vuosikerta-shampanjojen makua ja täydensi upeasti rasvaisia blinejä. Illan palvelusta vielä muutama sana myöhemmin, mutta tässä vaiheessa ensimmäiset isot propsit: hovimme pelisilmä oli kohdallaan ja lisäblinit olivat tulilla ennen kuin niitä edes ehdittiin pyytää! Kiitos!Kiitos ja anteeksi, nimittäin vieläkin on nälkä. Pöytään tuotu leipäkori hupeni minun suuhuni. Spelttisämpylä, tähtianiksella ja fenkolilla maustettu saaristolaisleipä ja (mä muistan tän!) Suonenjoelta Peltolan tilalta tullut kirnuvoi, tekivät tehtävänsä. Eivät huikean hyviä, mutta perus-ok.
Kala-annos. Todella, paremman sanan puutteessa, suomalainen annos. Paistettua kuhaa Selkämeren etelä-osista, puikulapyree, musta-, kelta- ja punajuurta, mantelia, perunalastu ja beurre blanc -kastiketta. Itsellä alkaa skandivillitys vähän tökkimään. Tässä annoksessa ei ollut mitään ilmentymään tämänhetkiseen ylikarsittuun, raakakypsennettyyn skandi-säätöön. Annos oli rehti, tuhti ja maukas. Isoin fiineys ehkä puuttui, mutta nyt oli jo selvää, että Savoy on rehti juurilleen. Ruoka on hyvää, sen täytyy riittää, piperrykset jätetään muille. Kuhan kyydittäjäksi tuli illan suosikkiviinini (huom! Tiina diggasi neljästä shampanjastaan enemmän): Gérard Duplessis 2013 Premier Cru Chablis. Hieman hunajaa, happoja, vaniljaa ja paljon iloa! Tätä olisi mennyt lisääkin!
Tässä vaiheessa iltaa mainio hovimme siirsi meidät terassille, jotta pääsisimme nauttimaan kauniista näkymistä. Nice touch! Syynä toki saattoi olla nouseva volyymimme, mutta en tätä suostu uskomaan - mehän ollaan aina rauhallisia ja hiljaisia ja näytetään pirun hyvältä. Täydellisiä asiakkaita keskelle salia.
Makunystyrät tiskattiin tosi jännällä appelsiinigranitella ja sellerillä, siirtykäämme siis lihaan! Karitsaa kahdella tapaa: entrecôte ja sisäfilé. Höysteenä oli linssejä, herkkusientä, palsternakkaa parillakin tapaa, herkkusienipyrettä ja punaviinikastiketta. Liha-annos oli todella suoraviivainen. Ei mitään kikkailua. Entrecôte oli suussa sulavaa, sisäfile ikäväkseni vähän kuivaa, vaikka liha oli ihanan pinkkiä. Viini oli vaikea lähestyttävä. Prunotto Bricco Colma Piemontesta. Tumma, intensiivinen, töpäkät tanniinit ja todella hankalaa juotavaa ilman ruokaa. Tässä annoksessa viini ei täydentänyt ruokaa vaan toisinpäin: on aina hauskaa huomata, että jokin viini muuttaa persoonansa totaalisesti, kun saa kyytipojakseen oikean safkan.
Tiina jätti juustot tyylilleen uskollisesti pääosin väliin, mutta kerrankin Suomesta löytyi juustokärry, jossa valtaosa juustoista tuli (kyllä vain!) Ranskasta! Useampaa ihanaa juustoa lautaselle ja hovimme kertoi mukana tulevasta hunajasta mielenkiintoisen faktan: Savoylla on oma mehiläistarha rakennuksen katolla, keskeisimmällä Helsingin paikalla! Vau! Yhteensä 250 tuhatta pörisijää pureksivat katolla meille hunajaa. Hämmentävän hienoa.
Ensimmäinen jälkiruoka: kookosparfait ja kookossorbet sekä leimunkukkaa. Parfait oli ihan kiva, mutta muuten annos jätti vähän kylmäksi. Minä join helppoa jälkkäriviiniä: 1998 Domaine Cazes Rivesaltes Ambre. Tammea, persikkaa ja muita hedelmiä. Vallan kiva. Tiina kun ei jälkkäriviineistä syty, niin mitä tekee fiksu nainen: tilaa kahta erilaista shampanjaa, koska mistä sitä voi tietää kumpi on parempaa. Nimiä emme ikävä kyllä painaneet mieleen, mutta jos Savoyhin eksytte, niin kysykää sommelierilta! Vaikka paikka on perinteikäs, oli miehen ote viineihin mielikuvituksellinen.
Lupasin pari sanaa palvelusta mainita. Hoviksemme oli arvottu muotiblogistaan ja stailauksistaan tunnettu Vesa Silver. Vesa luki meitä kuin avointa kirjaa ja teki illastamme hauskan! Sommelierissa ei ollut pompöösiutta rahtuakaan ja se miellyttää meitä aina! Paksulla maakunta-aksentilla puhuva mies kertomassa Marskin kantapaikassa ihanista viineistä oli hieno yhdistelmä!
Ilta ei ollut halpa. 535 euroa. Onneksi ilta oli hauska ja onnistunut.
Raadin arvio:
Ruoka 8+
Juoma 8+
Palvelu 9,5
Kokonaisuus 8,5
Isoimmat plussat ja miinukset:
+ Suomalaista
+ Perinteistä: tilasta huokuu upea menneiden vuosikymmenten suomalaisen eleetön eleganssi
+ Palvelu (liinatkin aseteltiin syliin - harvinaista Suomessa)
- Hinta
- Pisimmässä menussa saisi olla pari annosta enemmän
Mikä: Savoy. Kulinaarinen ja sisustuksellinen Suomi-keittiön klassikko Helsingin sydämessä.
www.ravintolasavoy.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti