keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Ask - Äärimmäisen luomua ja uskomattoman läheltä

Viime viikolla oli Nordic Business Forum ja ensimmäisen päivän iltana piti tietenkin mennä kollegan Ask:iin. Käyntini Askissa ei ollut ensimmäinen laatujaan. Ensimmäinen kertani oli 13.3.2014, päivää Michelin-tähden saavuttamisen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla muistikuvikseni (myönnetään, pikkuisen hatariksi) jäi, että paikka on sympaattisen pieni ja omistajapariskunta Linda ja Filip Langhoff (Filipin cv on muuten kunnioitettava! Googlaa vaikka.) tuntuivat sinä iltana pyörittävän paikkaa melkein kahdestaan. Nyt olikin jännä nähdä millaiseksi homma oli muuttunut.

Ask on pieni. Ihanan pieni. Asiakaspaikkoja oli laskujeni mukaan 26- tai 28. Sisustus on vähäeleinen ja pohjoismaalainen. Keittiöltään Ask edustaa pohjoismaalais-luomulähiruokasettiä, joka minun mielestäni on vain lokalisoitua ranskalaista keittiötä. Menuksi valikoitui kahdeksan ruokalajin set menu, eikä muuta tarjolla ollutkaan. Sopivan helppoa, kun valinnan vara on ota tai jätä -mallista! Lupaa yleensä hyvää. Menun kyytipojaksi tuli viinipaketti, mikä varmasti on suuren suuri yllätys kaikille minut tunteville.

Amuse-boucheja tuli useita ja neljässä aallossa. Ensimmäisenä jotain paperista sipsiä (joo, en vaan muista mistä se oli tehty). Toinen setti koostui peuran sydämmestä, retiisistä ja kermaviilipallurasta. Varsinkin retiisi ja sydän olivat loistavia. Kolmosaalto, joka oli minun ja kollegan suosikki, koostui kuhaliemestä...eikä mistään muusta. Nelosena pikkuvadissa eteeni kannettiin grillattua kurkkua. Mikään alkupaloista ei räjäyttänyt tajuntaa, mutta missään tapauksessa pettymykseksi niitä ei voinut kutsua.




Ensimmäisenä menun ruokalajina pöytään saapui sieniä, kanttarelleja. Hyvä, tasapainoinen ja todella ajankohtainen! Kotimainen kotirapu ja härkäpapu -annos oli mau-kas! Ravun ja kastikkeen kanssa viiniksi oli valittu Samuel Billaudin premier cru chablista. Pienikin objektiivisuuden ripe yleensä katoaa, kun eteeni tulee chablista, mutta hei: ilta muuttui justiinsa todella hauskaksi!




Savustettu kala hujahti lautasella välissä, kunnes pöytään tuli juuriselleriä ja lihaa raakamaito-kyssäkaalisiirappikastikkeessa. Annos oli tosi jännä, mutta tässä vaiheessa luomulähiruoka alkoi jo pikkiriikkisen kyllästyttämään. Seuraavan annoksen kuha ja palsternakka oli niin hyvää, etten edes kuvaa muistanut kunnolla ottaa, mutta nyt alkoi jo harmittamaan: annos toisti jo aikaisempia. Mutta, onneksi! Tadaa! Sorsaa! Ja punajuurta. Riista on vaan todella ihanaa! Onneksemme annoksesta ei löytynyt hauleja, vaikka jotenkin se olisi alleviivannut hauskalla tavalla linnun tuoreutta ja aitoutta.


Kyllä, räpylähän se siellä!

Sorsanrinnan jälkeen tuli illan paras yllätys. Samaa siunattua luontokappaletta tuotiin meille listan ulkopuolelta pienen pienessä padannäköisesti astiassa: räpylää ja sydäntä! By far illan paras ruokalaji! Upea! Miksi tätä ei saa tölkissä kotiin! Tamperelainen sinihomejuusto ja punajuuri (taas) olivat totaalisen turhia. Jälkiruoat osuivat 50%:sti. Puolukat peittivät alleen toisen annoksen kaikki muut maut ja olimme molemmat sitä mieltä, että annos oli illan heikoin. Lakuomena-setti toimi ihan hyvin.


Alkuun otettu blanc de blanc shampanja oli shampanjaksi (joo, ei suosikkijuomaani) todella hienostunutta. Muutenkin viinipaketti oli pääosin kiinnostava. Sommelierilla tuntui olevan kova hätä aina pois pöydästä viinin kaadon jälkeen ja taustoista olikin vain tiedossa ulkoaopeteltu litania tilan historiasta. Itse olisin halunnut tietää, että MIKSI kyseinen viini oli valittu kyseisen ruokalajin kanssa.

Palvelu oli perustoimivaa ja monikielistä. Itse olisin toivonut huomattavasti henkilökohtaisempaa otetta palvelussa. Asiakaspaikkoja on ravintolassa niin vähän ja paikan maine niin korkealla, että odotukseni olivat kovat, näihin odotuksiin salihenkilökunta ei yltänyt. Kun keittiöväki ja omistaja itse kantoivat ruokaa pöytiin, palvelu oli loistavaa!

Loppulaskun kanssa pöytään tuli porkkanaa parilla tapaa ja loppukahvi, joka uutettiin pöydässä. Valikoimaa olisi ollut useammastakin kahvilajikkeesta. Kelpo sumppi. Lasku oli noin 430 euroa, joka jätti hintavan vaikutelman. Vaikka kokemus oli hyvä, oli odotukseni korkeammalla. Askin valitsema lähiluomu-genre on haastava, koska kokonaisuudesta saattaa tulla tylsä. Ja se olikin illan isoin ongelma: annokset toistivat toisiaan niin raaka-aineiltaan kuin mauiltaan. Seljanmarjoja oli useammassa annoksessa ja karhunlaukkaakin mielestäni parissa. Mutta kyllä Ask kuuluu silti käydä kokemassa.

Raadin arvio:
Ruoka: 8-
Juoma:8.5
Palvelu: 7
Yleisesti: 8

Isoimmat plussat ja miinukset:
+ Sympaattisen pieni
+ Hyvät viinit
+ Sorsan räpylä!!!
- Liian itseään toistava ja tylsä setti
- Pikkuisen kalliinpuoleinen

Mikä: Ask on pohjoismaisen keittiön, ekologisuuden ja lähiruoan nimeen vannova tähtiravintola Kruunuhaassa Helsingissä.

restaurantask.com

ps. Hävettää myöntää: söin ensimmäiset neljä tai viisi ruokalajia vain lusikalla. Pöydässä oli aterimet ja minä & kollega otimme aina uloimman käyttöön eli lusikan. Ja aina meille kannettiin uusi lusikka tilalle. Vasta jossakin vaiheessa älysimme kysyä, että what's the dealio. Hyi mua.

2 kommenttia:

  1. Jälkiruuissa olisi ollut kiva nähdä kuvia. Harmi, ettei askissa näe selkeää nousua ylöspäin tähden saannin jälkeen ja luulis, että tämän tasoisessa paikassa annoksissa ei toistuisi samat raaka-aineet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usko tai älä, tuo viimeinen kuva on toisesta jälkkäristä :) Mä en heitä pyyhettä kehään Askin osalta, mutta skandikeittiö vaatii mielikuvitusta seurakseen pitkällä illallisella - muuten lopputulos on pikkuruisen tylsä.

      Poista