Das Loft - Turha pintaliitoravintola Wienissä

Tultuamme Italiasta totesimme Suomen kesän liian kylmäksi. Pakko päästä jonnekin lämpimään. Emme olleet ainoat samoihin aatoksiin tulleet, koska lentohinnat olivat kuolettavan kalliit. Suomesta ei pääse halvalla pois kuin uimalla. Sniiduillessamme alkuperäinen Nizza-suunnitelmamme vaihtui Wieniin: keli lupaa 34 astetta tai yli. Uima-altaita ei kaupungin hotelleissa ulkona ole, mutta saimme mahtavan huoneen omalla kattoterassilla.

Grillattuamme päivän itseämme päätimme siirtyä keskustan kortteleihin. Päälle jotain rennohkoa ja laseihin kylmää roseeta. Korjaus: lisää roseeta, koska päivällä tätä tuli tiputeltua jo pohjille. Mitä syötäisiin? Armoton googletus ei tuottanut suuria inspiraatioita lennossa, kunnes keksimme: hummeria! Hakusana toimi. Kiinnostavia vaihtoehtoja tuli joitakin, joista kohteeksemme valikoitui Das Loft, paikallisen Sofitelin kattokerroksessa oleva hip-ravintola, joka on sentään Michelinillä noteerattu. Ravintolan sisustukseen on panostettu. Katto on näyttävä valaistu lehtikasa. Asiakaspaikkoja on varmaan 140 ravintolassa ja baarissa lisää. Taustalla soi sietämätön kikkeli-lounge, joka on toki Tiinan mieleen. Ulkoisesti tämä vaikuttaa niiltä ravintoiloilta, joissa kauniilla näkymillä ja "oikealla tunnelmalla" pyritään paikkaamaan ala-vaivannäkö keittiössä.

Inhimillisen mittaisesta ruokalistasta löytyy tasan yksi menu, jonka luonnollisesti valitsimme ja tykä otimme viinit. Kuriositeettina ruokalistasta mainittakoon, että koko listalta ei löytynyt sitä hummeria, jonka takia ravintolaan päädyimme. Karmaa tai kohtaloa, tiedä häntä. Alkumaljoiksi whiskey sourit ja jo ennen kuin olimme edes juotavia saaneet pöytään kannettiin amuse. Kauraleseiden keskellä oli kaksi munankuorta, joiden sisään oli tehty jonkinlainen lohi-majooneesi-hässäkkä. Vallan simppeli ja hyvä. Itse esillepano oli suoraan sanottuna ruma ja turha, mutta ehkä joku kesätyöntekijä on saanut siitä itselleen kivan fiiliksen. Jano alkaa tulla eikä whiskey soureja näy missään! Pakko oli kysyä minne ne oli jääneet. Kuulemma unohtivat. Hoputtamisen jälkeen kuitenkin saimme lasimme ja itse sour oli ihan kelpoa.

Odotellessamme ensimmäistä virallista annosta mutustulemme leipää. Onkin jo nälkä. Leipä on paksua tavanomaista markettileipää ja levite on jotain merilevänmakuista tahnaa, jossa on ehkä sientä. Onneksi annosta ei tarvinnut järin pitkään odotella, kun eteemme kannettiin surf'n'turf-mallinen setti. Tonnikalaa, ilmakuivattua kinkkua, pikkelöityä porkkanaa, retiisiä, japanilaista maitoa (jonka nimeä en millään muista) ja wasabin siemeniä. Retiisi on mahtavaa, muuten annos on raskas ja mauton. Edes siemet eivät tuoneet kunnolla potkua. Onneksi viinivalinta pelasti annoksen. Laseihimme kaadettiin L'Esprit de L'Horizon Blanc 2015:a. Illan ainoa ei-itävaltalainen viini. Upea, erittäin mineraalinen valkoviini, joka onnistui nostamaan annoksen makuja kielelle.

Vuorossa liekitettyä taimenta, höyrytettyä purjoa ja sientä. Kyytipoikana Hager & Matthiaksen grüner veltliner. Viini oli vahva, ruohoinen ja hapan. Annos itsessään ei taaskaan ollut kovin erikoinen, mutta toimi viinin kanssa hienosti yhteen.

Kalan jälkeen pöytään tuotiin illan suurin pettymys, jota luonnehdin tuona kyseisenä iltana sanoilla "kunnianhimoton, tylsä p*ska". Kukkakaalia kolmella tapaa (kermassa inkiväärin kanssa, paahdettuna ja tartar). Kukkakaalin kanssa lautasella kuulemma on lammasta fileenä ja kuutioina kastikkeessa. Uskon, mikäli lammas röhki ja vietti aikaa lätissä. Possua tämä on. Kastike maistuu kotitaloustunnin makkarakastikkeelta voin ja vehnäjauhon kera. Päälle vähän vesikrassia. Yhden pysähdyksen taktiikalla saa parempaa Nesteeltä. Viini on Veyder Malmbergin 2014. Kevyt viini, jossa upeat tanniinit. Viinistä kiitos, ruoasta myötähäpeä.

Ainut, joka auttaa kokemaamme pääruokapettymykseen on orastava, toisella tukeva, humalatila. Jälkiruokaa ei edes oikein enää odota, kun makkarakastike vieläkin sattuu sieluun. Edessä oleva valkosuklaamousse, avotarhapersikka, jäätelö ja vihreä valkosuklaa eivät innosta. Viini onneksi oli jälleen loistovalinta, vaikkakaan ei nimi jäänyt enää mieleen. Jälkiruokaviiniksi ei liian makea, ennemminkin raikas.

Palvelu oli ontuvaa, vaikkakin ystävällistä: asioita unohtui, ruoka tuotiin vaikka molemmat eivät olleet pöydässä, viineistä kerrottiin vain miehelle ynnä muuta pikkukivaa. Ilta sai arvoisensa päätöksen, kun pääsimme pakenemaan paikalta noin kolmeasataa köyhempänä. Vältä.

Raadin arvio:
Ruoka 6-
Juoma 8,5
Palvelu 7-
Kokonaisuus 6+ (näkymästä plussa)

Mikä: Das Loft. Tähdetön ja luokaton wannabe fine dining -ravintola Wienissä.

www.dasloftwien.at