puskeneet seuraavaa pitkää dinneriä koko ajan vain kauemmas. Asia piti korjat. Toukokuun puolessa välissä Helsingin Etelärantaan avattiin ravintola Ultima. Avajaisista myöhästyimme pari päivää, koska ei sitä nyt jaksanut tiistaina vielä syödä ja juoda itseään höpöksi. Kun
Ultiman kantava-ajatus on kiertotalous, mitä se sitten onkaan. Pikkuisen hype-sanan makua tuossa ideologiassa. Tarkoituksena ei ole syöttää edellisten asiakkaiden tähteitä seuraaville tai kierrättää muiden ravintoloiden hyviä ideoita tänne. Tavoitteena sen sijaan on luonnonmukainen ja hyperlokaali meininki. Ravintolassa muun muassa kasvatetaan sirkkoja, salaattia ja sieniä ravintolatiloissa ja näistä pääsimme mekin nauttimaan. Tila on tuttu jo Finnjävelin ajoilta. Silloin kauttaaltaan rempattu vanha Sundsman's on nyt kevyesti skinnattu uusiksi ja esimerkiksi kakkoskerroksen ikkunat laitettu pimentoon tunnelman luomiseksi. Suunnittelusta on vastannut jälleen Ateljé Sotamaa.
Aloitetaanpa. Laseihin vähän crémanttia ja menun tutkailuun. Pisin menu on kahdeksan ruokalajia ja tavanomaisuudesta poiketen menu pitää rakentaa itse. Neljän alku-, kahden pää- ja yhden jälkiruoan valinta juustoineen ei tuota suurta konfliktia pöydässä. Luonnollisesti juomamenua ei myöskään löydy, joten päädyimme jatkamaan illan läpi valitsemallamme crémantilla, vaikka viinilista olikin kiinnostava.
Game on. Pöytään hampputartaletti, tryffelimajolla ja sirkoilla. Hamppumaistui ja suutuntuma oli kiva, mutta muuten pikkuisen turhan majoneesinen. Illan ensimmäinen puraisu oli turhan meh, mutta onneksi tartaletin naapurina pöydästämme löytyi riimiporoa kuusikreemillä. Poron maku tuli hyvin pehmeällä tavalla esiin ja kreemi komppasi tätä arktisen eläimen juhlamarssia. Amuset onnistuivat ja jättivät meidät odottamaan lisää.
Siikaa, siianmätiä. kastiketta, perunaa sekä merilevää, joka on ravintolan ideologian vastaisesti ranskalaista, mutta omat on kuulemma kasvamassa. Peruna on Annabelle ja hirmuisen maistuvaa. Jälleen hyvin kesäinen annos ja grillin kautta käytetty sitruuna hieno lisä kalan kanssa. Korvasienellä täytettyä viiriäistä, Jukolan juustolan sinihomejuustoa, paahdettua ohraa ja nokkoskastike. Upea annos, jossa maut ja tekstuurit ovat kohdallaan. Ja liha, se hipoo täydellisyyttä.
Alkaa kehosta suurin nälkä jo poistua, joten on oiva aika siirtyä juustoihin. Lautasella Lorelei-nimisen lehmän maidosta tehtyä juustoa Kappelin juustolasta, raparperiä, kurpitsansiemennäkkäri. Raparperi oli hieno keksintö, muutenkin jee-tason juusto.
Jälkiruoaksi sokerikakkuja, lakritsivanukasta ja porkkanasorbettia. Hauskannäköinen annos. Sokerikakkuja oli kolmea makua: lipstikkaa, porkkanaa ja lakritsia. Kokonaisuudessaa tositositosi onnistunut jälkiruoka. Jätti hymyn huulille.
Muutaman kerran Finnjävelissä käyneenä, on pakko myöntää, että Ultima ylitti odotukset. Finnjävelin pöyhkeys ja uhittelu loistivat poissaolollaan. Tilalla oli nöyryys, halu palvella ja suoraviivainen ruoka. Ruoan osalta suuria huteja ei tullut, vaan lautasen eteen saatuaan sai ilahtua. Asenne tuntui olevan täysin kohdallaan ja keskittyminen on ollut oikeissa asioissa. Palvelussa tapahtui pari pientä kämmiä, jotka eivät olleet mielestämme mitenkään suuria, mutta siltikin ravintola hyvitteli meitä oma-alotteisesti. Aina hyvä säväys, kun ravintola aktiivisesti pahoittelee itse. Kiitos.
Hinta maltillinen 322 euroa.
Raadin arvio:
Ruoka 8,5
Juoma - (pysyimme vain yhdessä crémantissa, mutta lista vaikutti erittäin lupaavalta)
Palvelu 9+
Kokonaisuus 8,5
Isoimmat plussat ja miinukset:
+ Kesäinen ruoka
+ Iloinen ja inhimillinen palvelu
Mikä: Ultima. Kiertotalouteen tukeutuva ravintolakonsepti Helsingissä.
restaurant-ultima.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti